Luonnossa on monenlaista voimaa
Retkellä jaoimme syvimpiä kokemuksia ja puhuimme unelmistamme. Päihteet jätettyämme olemme huomanneet, että unelmien toteuttaminen on jälleen mahdollista. Se jos mikä valaa uskoa meihin ja sytyttää toivon kipinän uudelleen.
Kesäkuu 2026
Kun oli ensimmäiset lämpimät päivät tänä kesänä, puin välittömästi shortsit ja t-paidan ja lähdin iloisena ulos auringonpaisteeseen. Pururadalla kävellessä kuuntelin, kuinka luonto alkoi heräillä kesään. Äänimaailma, jonka luonto tarjoaa, on aivan omaa luokkaansa. Olen aina ollut sitä mieltä, että pysähtyessään ihminen on yhtä luonnon kanssa.
Ennen kuin aloitan kirjoittamaan, käyn kävelyllä ja saan näin vereni kiertämään. Samalla luovuuteni moottorit lähtevät käyntiin. ADHD:sta johtuen annan kiinnostuksen kohteilleni 200 % energiastani. Minulla ei ole kultaista keskitietä, kuten normaaleilla ihmisillä. Ellei aivoni aktivoidu, en saa millään aloitettua. Onneksi kävely auttaa tähän. Minussa asuu saamaton perfektionisti: jos epäilen hetkenkin, ettei lopputulos ole täydellinen menetän motivaationi kokonaan ja sitä on erittäin vaikea saada takaisin. Niissäkin hetkissä lenkkeilystä on tullut voimavarani.
Myös luonto on minulle suuri voimavara ja rakastan käydä vaeltamassa. Vaikka useiden tuntien vaellus voi olla rankka, stressitasoni ovat erittäin alhaiset ja pysähtyessä leposykkeeni tippuu alle kuudenkympin. En tarvitse noina iltoina unilääkettä ja nukun luonnossa kuin tukki. Samalla on mahtavaa katsella ja kuunnella luontoa sekä eläimiä. Olla yhtä luonnon kanssa.
Kävin juuri kahden päivän vaelluksella Hailuodossa ja nukuin yön teltassa. Liikuimme luonnossa ja ihastelimme lintujen laulua. Itikoita oli ihan riittävä määrä, mutta tulimme niiden kanssa toimeen – kiitos hyttyskarkotteelle. Iltapäivällä ja illalla istuimme nuotiolla, teimme yhdessä ruokaa ja juttelimme. Tämän blogitekstin kuva on minun ottamani.
Olin retkellä toisten päihteistä eroon päässeiden kanssa ja keskustelut olivat erittäin terapeuttisia. Jaoimme syvimpiä kokemuksia ja puhuimme unelmistamme. Päihteet jätettyämme olemme huomanneet, että unelmien toteuttaminen on jälleen mahdollista. Se jos mikä valaa uskoa meihin ja sytyttää toivon kipinän uudelleen. Vaikka jotkut eivät meihin uskoisikaan, niin me itse uskomme. Myös ne ihmiset, jotka ovat meitä auttaneet: he ovat nähneet hitaan, mutta varman muutoksen parempaan. Tämä on pysyvää.
Jos olet hukassa ja haluat olla selvinpäin, niin tervetuloa Vertolle. Sieltä minäkin löysin elämälleni tarkoituksen ja vertaistukea. Löysin paikkani uudelleen yhteiskunnasta ja pääsin sosialisoitumaan uudestaan. Päihteet jättäessä täytyy hylätä kaikki ne tutut, jotka edelleen käyttävät. Se ole aina helppoa, mutta se on pakollista selviytymisen takia.
On ihanaa laittaa nuotio tulille: Rakastan katsella rauhoittavia liekkejä. Nuotiolla tunnen erilaista yhteenkuuluvuutta toisten kanssa. Jutut ovat rehellisiä. Toisaalta on myös aikaa hauskuudelle ja vitseille. Nuotiotarinat kuuluvat osana hyvään nuotiokokemukseen. On kivaa nauraa yhdessä ja muistella, kuinka hölmö sitä on joskus ollut. On mahtavaa laittaa nuotiolle pannukahvit kiehumaan tai kääriä banaani folioon suklaapalojen kanssa. Hermo lepää ja kaikki huolet unohtuvat.
Oulunkin lähistöltä löytyy erittäin hyviä yhden tai kahden päivän vaellusreittejä. Rinkka tai reppu selkään, ehkä makuupussi ja teltta matkaan. Vettä kannattaa ottaa reilusti, jotta riittää juontiin, kahvin keittoon ja ruuan valmistukseen. Sekä kaikki muu tarvittava messiin. Se mikä on tärkeintä, niin kännykkä menee kiinni tai lentotila päälle. Sinä päätät, milloin laitat sen päälle ja olet tavoitettavissa. 112-sovellus on hyvä olla ladattuna kännykkään yllättävien hätätilanteiden varalta.
Jokainen vaellusreissuni on ollut omalla ihanalla tavallaan erilainen ja hyvin antoisa. Reissut lataavat akkuni täyteen. Vaelluksen tuomaa onnistumisen tunnetta on vaikea saada muualta. Joka kerta kun pääsen perille, voitan itsesi. Viimeiset kilometrit tuntuvat aina raskailta. Mutta itse perille pääsy palkitsee aina ja tulee vahva onnistumisen tunne.
Kuvia kannattaa ottaa, sillä myöhemmin on mukava katsella niitä ja elää hetket uudestaan. Hyvässä seurassa vaelluksista tulee vielä parempia: yhdessä koettu kasvattaa suhteita ja liittää ihmisiä yhteen. Retkillä ihmiset hymyilevät ja tervehtivät aina iloisesti. Se lisää yhteenkuuluvuutta, vaikka ei tunnettaisikaan. Metsässä kuulumme johonkin itseämme suurempaan. Tänäkin kesänä käyn vähintään kahdella eri vaellusreissulla, koska rakastan nauttia elämästä luonnossa.
Olen nykyään iloinen, kun lähden aamulla kotoa liikkeelle. Yksi aamu unohdin avaimet ja repun kotiin, kun lähdin musiikkia kuunnellen ja jammaillen liikkeelle. Aurinko paistoi ja lämpöä oli 22 astetta. Hyvään fiilikseen ei paljoa tarvita. Jammailen nykyään koko matkan Vertolle asti myös bussissa ja viheltelen, kun minulla on kevyt olo. Jotkut bussissa saattavat miettiä: onko tuo selvinpäin vai tärähtänyt? Antaa heidän miettiä, sillä ei ole minulle väliä. Heillä on oikeus omaan tulkintaan ja minulla onneeni.
Toivotan sinulle lukija iloisia hetkiä ja erittäin kivaa kesää. Muista tarkistaa avaimet ennen kuin lukitset kotioven. Toivottavasti näemme seuraavankin tekstin merkeissä.
-Rape
