Muutos on mahdollinen meissä kaikissa
Olen huomannut, että päihdetaustan takia, me emme ole samoilla viivoilla muiden ihmisten kanssa. Se tuntuu todella pahalta ja satuttaa sisintä. Minun mielestäni olisi jo korkea aika päästä eroon stereotypioista ja stigmasta.
Toukokuussa 2026
Olin erittäin yllättynyt, kun minua kysyttiin mukaan Muutosvoimaa moninaisuudesta -hankkeeseen kirjoittamaan blogia. Ensimmäiset ajatukseni olivat, että “miksi minä”? ja ”mitä annettavaa minulla muka on?” En ole koskaan tehnyt mitään vastaavaa ja rehellisesti sanottuna, en ollut ensin mitenkään innoissani. Lähdin kuitenkin mukaan sillä uskon, että kun saa mahdollisuuden, niin siihen täytyy tarrata kiinni kynsin ja hampain. Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja erittäin iloinen, että lähdin mukaan. Olen tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin, jotka ottavat minut lämpimästi vastaan.
Muistan kun olin vapautunut vankilasta. Halu tehdä töitä ja muuttaa elämääni sai minut etsimään työvoimakoulutuksia. Löysin kurssin, hain ja yllättäen pääsin mukaan. Se oli tärkeää. Entisenä vankina ajattelin olevani muita alempana arvoasteikolla. Työharjoittelussa tein kovasti töitä ja näytin kykyni. Tein vaikutuksen ja sain töitä, kun kurssi päättyi.
Halusin olla rehellinen pomolle ja kerroin juuri vapautuneeni vankilasta. Kerroin myös, että olin vakaasti päättänyt muuttaa elämäni suunnan. Jos joku uskoo olevansa ilmeetön, on pahasti väärässä: näin inhon ja pelon pomoni kasvoilla. Tuossa hetkessä hän varmasti mietti, että kannattaako minua sittenkään palkata. Sain kuitenkin kehuja työn jäljestä ja siitä, että olin aina valmiina lähtemään töihin. Kova työpanokseni ja muiden kehut ylittivät miinukset hänen päässään ja sain työpaikan. Olin erittäin iloinen mahdollisuudesta ja en todellakaan aikonut mokata sitä.
Se oli yksi parhaista työpaikoista, joissa olen ollut. Työ oli raskasta ja jokaisena tilipäivänä tiesi ansainneensa palkkansa. Sitten satutin selkäni ja työt loppuivat. Tipuin tyhjän päälle. Tilalle tuli valtavat hermostosäryt, vahvat kipulääkkeet ja masennus. En ollut enää yhtään mitään. Tunsin olleeni sille firmalle vain kulutustavaraa.
Yhdessä kuntotuttavassa työpaikassa minua ja muita korvaushoidossa olevia kytättiin todella tarkkaan, että olemmeko selvinpäin. Ymmärrän ettei silmämme näytä ihan ”normaaleilta”, mutta siihen on syynä lääkitys. Tätä ei kaikki aina ymmärrä. Tiedän myös sen, etteivät kaikki kykene olemaan selvinpäin ja vaikuttavat käytöksellään myös meidän toisten mahdollisuuksiin. On erittäin stressaavaa joutua aina todistelemaan omaa tilaansa. Se laskee myös työmoraalia huimasti. Olen huomannut, että päihdetaustan takia, me emme ole samoilla viivoilla muiden ihmisten kanssa. Se tuntuu todella pahalta ja satuttaa sisintä.
Minun mielestäni olisi jo korkea aika päästä eroon stereotypioista ja stigmasta. Ihmiset tulisi ottaa vastaan yksilöinä, eikä lyödä kirvestä kiveen heti alkuvaiheessa. Olkaa rohkeita ja tutustukaa erilaisiin ihmisiin, niin saatte huomata ennakkoluulonne vääriksi. Pohjustukseksi on vielä sanottava, että korkeintaan yksi viidestä rikollisesta on tutkimusten mukaan psykopaatteja. Suurin osa on ihmisiä, joilla on tunteita, joskus hurjankin näköisen ulkokuoren alla.
On ihmisiä, joiden mielestä vankilassa istuneita ei saisi ikinä päästää vapauteen. Sillä tavalla olisimme pois silmistä ja ajatuksista. Monet puhuvat selän takana pahaa. Meidät tuomitaan vankeuden jälkeen uudelleen ihmisten toimesta ennen kuin edes tutustutaan oikeasti.
Valitettavasti monikaan ihminen ei tunnu uskovan muutokseen. He eivät itse ole ehkä joutuneet tekemään kovin suuria elämän muutoksia. Mutta se on täysin mahdollista. Siihen on kaikista tärkein itselleni ollut oma halu, jota on seurannut oikeat teot.
Olen ollut vankilassa kolme kertaa ja erittäin syvällä päihdemaailmassa. Olen nähnyt paljon pahuutta, mikä on siellä päivittäistä. Minä pystyin tahdonvoimalla muuttamaan oman elämäni suunnan: Sinä olet ajatustesi vanki ja vain sinulla on avain lukkoon. Olet paljon enemmän kuin ajatuksesi. Ajatuksia tulee ja menee miljoonia vuorokaudessa. Muuttuisiko ajatuksesi, jos minun tilallani olisi sinun rakas oma lapsesi. Voisitko edes silloin uskoa muutoksen voimaan?
Unelmani toteutuu, jos sanani tavoittaa edes yhden ihmisen, jonka elämänsuunta muuttuu. Lisäksi toivon, että meidät rikos- ja päihdetaustaiset ihmiset nähtäisiin vihdoinkin eri valossa: vähemmän synkkyyttä ja enemmän ihmisyyttä. Kirjoittamistyö on näyttänyt, että minusta on myös muuhun kuin ruumiilliseen työhön. Luulin ennen, että kirjoittaminen olisi vaikeaa, mutta olen positiivisesti yllättynyt. Vaikeinta on päättää, mitä julkaisee. Kirjoitan nimimerkin turvin, sillä omalla nimellä kirjoittaminen vaatisi todella paljon enemmän rohkeutta. Rohkeus kirjoittamiseen kuitenkin kasvaa jokaisen jutun jälkeen.
Tällä hetkellä tunnen eläväni parempaa elämää kuin ennen. Haluan myös parempaa elämää. Olen valmis uhrautumaan sen puolesta, mutta en rikollisin keinoin. Jos tyytyy elämäänsä, niin ei koskaan tavoita unelmiaan.
– Rape
