Kun rakkaus hiljenee
Perheneuvoja Vuokko Laurila pohtii hiljaisuuden ja pysähtymisen merkitystä rakkauden kasvuvoimana.
Ikuinen kesä on suuri unelma. Laskeudumme kuitenkin väistämättä marraskuun harmauteen.
Monille tämä aika on raskas. On haikeaa suostua siihen, että auringon nousun ja laskun välit lyhenevät. Viileys värisyttää ihoa ja väritkin pakenevat. Ympäriltä kajastaa valjuksi muuttunut maailma.
Luonto vetäytyy lepoon ja sosiaalinen elämänpiiri hiljenee kuin huomaamatta. Keho ja mieli uhkaavat jäädä marraskuun vangeiksi. Hermostokin saa vihdoin tarvitsemansa levon.
Myös parisuhteella voi olla omat marraskuunsa. Suhde ei taukoamatta hehku tai sytytä kuin onnen ensi kesinä. Voi herätä huoli: tarkoittaako tämä rakkauden hiipumista? Mutta aivan kuten luonto tai keho ei kuole marraskuussa – ne vain lepäävät – myös rakkaus voi hiljentyä ja silti olla elossa.
Rakkaus ei ole ikuinen kesä. Se elää vuodenaikojen lailla – välillä kukoistaen, välillä vetäytyen. Parisuhteen marraskuu saa olla hetki, jolloin ei tarvitse onnistua eikä suorittaa. Saa vain hengittää ja rauhoittua. Ja juuri siinä levossa voi versoa jotain tärkeää: rakkaus saa uudistua ja löytää uuden kasvun.
Parisuhteen marras ei ole tyhjyys. Se on tila, jossa rakkaus saa hengittää hiljaa. Siinä on mahdollisuus kohdata toisen hauraus, oma väsymys – ja silti olla yhdessä. Se on muistutus siitä, että rakkaus ei katoa – se luo uutta elämää.
Tervetuloa peremmälle parisuhteen marras!
