Erilaisuus ja tuttuus parisuhteen voimavarana
Viime viikolla Oulun Perheasiain neuvottelukeskus järjesti jo perinteeksi muodostuneen elokuvaillan pariskunnille elokuvateatteri Starissa. Tapahtuma järjestettiin nyt kolmatta kertaa, ja se oli osallistujille ilmainen. Kirkon Perheasiain neuvottelukeskus tarjoaa pareille maksutonta tukea erilaisiin parisuhteen haasteisiin. Oulussa toimintaa on ollut jo yli 70 vuoden ajan. Kaikki ihmiset ovat meille tervetulleita.
Tänä vuonna pääsin katsomaan elokuvan Rakkautta ja virtahepoja. Elokuva sisältää monia parisuhteeseen liittyviä teemoja ja herättää pohtimaan myös omaa parisuhdetta. Monet ajatukset jäivät mieleeni elämään. Voin lämpimästi suositella elokuvaa pareille – ehkä sen kautta voi tarkastella omaakin suhdetta uudesta näkökulmasta.
Elokuvassa vietetään suomalais-kreikkalaisia häitä Kreikan kauniissa maisemissa. Heti alussa kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä, mies ja nainen, kohtaavat. Heidän välilleen syntyy jännite, joka kantaa läpi elokuvan. Keskusteluissa nousevat esiin parisuhteen kipukohdat ja erilaiset ajatusmallit. Tämä herättää pohtimaan, millainen merkitys erilaisuudella on parisuhteessa.
Erilaisuus ajattelutavoissa ja luonteenpiirteissä synnyttää usein kiinnostusta ja uteliaisuutta toista kohtaan. Toinen näyttäytyy tuntemattomana ja ehkä juuri siksi kiehtovana. Erilaisuus voi avartaa omaa näkökulmaa, synnyttää kiinnostavia keskusteluja ja auttaa kasvamaan ihmisenä. Se, mitä minulta puuttuu, voi löytyä toisesta. Arempi ihminen voi rohkaistua rohkeamman kumppanin rinnalla, kun taas toisen rauhallisuus voi tuoda turvaa temperamenttisemmalle. Parhaimmillaan erilaisuus täydentää meitä, vaikka se voi olla myös haaste.
Erilaisuuden vastapainona on tuttuus. Pitkässä parisuhteessa kumppani voi joskus alkaa tuntua itsestäänselvyydeltä. Kiinnostus toista kohtaan saattaa vähentyä, ja liiallinen tuttuus voi muuttua välinpitämättömyydeksi.
Tuttuudessa on kuitenkin paljon hyvää. Tuttu ihminen tuo turvaa ja jatkuvuutta. On lohdullista tietää, että joku tuntee elämäntarinani ja kulkee rinnallani. Yhteiset kokemukset ja muistot ovat ainutlaatuisia. Pitkässä suhteessa voi olla aidosti oma itsensä, ilman tarvetta esittää mitään. Voi tulla hyväksytyksi myös keskeneräisenä ja epätäydellisenä.
Voisiko ajatus siitä, ettemme koskaan voi täysin oppia tuntemaan toista, olla parisuhteemme voimavara? Voisimmeko katsoa tuttua kumppaniamme välillä uusin silmin ja säilyttää uteliaisuuden häntä kohtaan? Samalla tuttuus voi antaa turvaa ja luottamusta. Parhaimmillaan parisuhteessa on sekä turvallisuutta olla yhdessä että vapautta olla erilaisia.