Lohdutuksen lähde
Elämässämme on aikoja, jolloin erityisesti kaipaamme lohdutusta: lempeitä sanoja ja syliä, joka ei vaadi meiltä mitään, vaan antaa suojan, turvan tunteen ja mahdollisuuden levätä koko painollamme.
Lohdutuksen antamiseen ja myös vastaanottamiseen voi olla monia esteitä. Lapsena tarvitsemme paljon syliä ja lohdutusta. Luontaisasti, spontaanilla tavalla lapsi hakeutuu vanhempiensa syliin saadakseen tarvitsemaansa turvaa ja lohtua. Monet ristiriidat perheessä saattavat kuitenkin sulkea lapsen sydämen tältä tarpeelta. Lapsi oppii painamaan kaipuunsa piiloon, ei unohduksiin vaan suojaan, ettei uudelleen tulisi hylätyksi tunteidensa kanssa.
Tarve lohdutuksesta kulkee kuitenkin mukanamme. Se ei katoa, vaan näyttäytyy elämässämme monin eri tavoin. Emme aina edes tunnista sitä suojamuuriemme alta. Jos sisimpämme kaipuu on lukkiutunut, on vaikea vastata aidosti toisen tarpeisiin tai myöskään itse vastaanottaa sitä. Tämä kaikki heijastuu myös parisuhteeseen. Saatamme kokea yksinäisyyttä, etäisyyttä ja riittämättömyyden tunteita.
Miten löydämme tien eteenpäin? Mikä auttaa meitä sisäiseen vapauteen ja avaa sydämemme lukkoja?
On sanottu, että jos olemme suhteissa haavoittuneet, myös parantuminen tapahtuu suhteissa. Tarvitsemme toisiamme, turvaa, hyväksyntää ja lohdutusta. Kun saamme jakaa kokemuksiamme ilman pelkoa arvostelusta tai torjutuksi tulemisesta, luottamus alkaa vahvistua. Toisen ihmisen rakastava läsnäolo saa ihmeitä aikaan.
Kaipaamme, että joku tuntisi meidät kokonaan, hyväksyisi tällaisenaan. Syvimmiltään ihmisen tuntee ainoastaan Hän, joka on luonut ihmisen sydämen. Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon.” Hän on lohduttaja, tuntee ja tietää meidät täydellisesti. Hän tulee ja pyytää saada jäädä luoksemme lohduttamaan ja parantamaan haavamme.
Lohdutuksen lähde on avoinna meille: ristinmuotoinen syli, joka kantaa ja suojaa.
